maanantai 30. joulukuuta 2013

Uuteen vuoteen



Uusi vuosi on minulle tärkeä juhla, olen huomannut että jopa tärkeämpi kuin joulu. Uuden vuoden - tai pikemminkin vanhan vuoden lopetuksen - tunnelma on jotenkin erityinen, juhlallinen ja odottava. Uuden vuoden juhlintaan ei liity samanlaisia sosiaalisia paineita ja taiteilua kuin jouluun, tuohon perhejuhlista jaloimpaan. Niin ihania kuin joulun kuviot perinteisyydessään ovatkin, ne on aika pitkälle etukäteen määritelty, uuden vuoden kanssa voi olla luovempi. Viime vuonna kirjoittelin ajatuksistani näin. Samat ajatukset pätevät edelleen, vaikka tuota kirjoittaessani en tiennyt millainen myllerryskausi olikaan tulossa.

Vuosi 2013 on ollut todellinen nahanluontivuosi. Olen remontoinut kodin, rempannut sen uudestaan juuri ennen muuttoa homevaurion vuoksi. Olemme perheenä löytäneet uuden tasapainon, itsenäistyneet omissa kodeissamme ja samalla lähentyneet, kasvaneet ihmisinä olennaisesti. Olen lähtenyt pitkäaikaisesta työpaikastani, remontoinut liiketilan ja avannut putiikin, ryhtynyt ensi kertaa elämässäni täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Paljon tämä kaikki vaati ja välillä oli takki täysin tyhjä, mutta nyt uskallan varovasti sanoa että tällä hetkellä on varsin valoisa olo. Olen löytänyt aivan uudenlaisen sisäisen rauhan.

Ensi vuodelta 2014 odotan...

1. Yhteyden säilyttämistä itseeni. Tiedän pitkästä aikaa kuka olen, mistä nautin ja millainen en enää koskaan halua olla. Uskon että sekä itselleni että rakkaimmilleni tämä on kaikkein olennaisin tavoite. Muuan viisas sanoi minulle taannoin: "Vasta kun rakastat itseäsi, voit rakastaa muita." Klisee ehkä, mutta totta.

2. Paljon innostavia kohtaamisia työssäni
, ihania ihmisiä ympärilleni, paljon hyvää meininkiä ja onnistumisia - ja tietysti että saan jatkaa itse luomallani tiellä vastakin ja pärjätä. Parasta työssäni juuri nyt on se, että ohjat ovat omissa käsissäni.

3. Paljon läsnäoloa läheisteni kanssa, hyviä keskusteluja ja paljon naurua.

4. Haluan seurata ympärilläni olevia ilmiöitä enemmän, lukea lehtiä, nauttia kulttuurista, katsoa televisiota, kirjoittaa, ajatella. Lapsiperhe/ura-arjessa nämä asiat ovat olleet monta vuotta kortilla, mutta pienissä erissä olen saanut näitä asioita elämääni takaisin.

5. Pyrin järjestyksen lisääntymiseen. Kodissani tämä on jo aika ajoin toteutunut, pyrkimys on myös kohti yleistä jämptimpää asioiden hoitamista, sillä vaikka tulenkin aina olemaan boheemi, asuu minussa myös sisäinen sortteeraaja. Ja tärkeintä on pään sisäisen kaaoksen väheneminen, joka taas korreloi suoraan sen kanssa paljonko yritän tehdä asioita samanaikaisesti. Vähempi on siis enempi.

6. Aion seistä omilla jaloillani. En anna kenenkään määritellä minua, kutistaa minua, vähätellä tai lannistaa. Mottoni on "Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä ja kelpaava."


Edelleen aion myös laiskotella säännöllisesti, syödä laadukkaasti ja nauttien, liikuttaa eviäni tasaiseen tahtiin ja kiivetä edes kerran vuodessa puuhun. Niin, ja miettiä miten kuluttaisin tätä yhteistä maapallukkaamme olemassaolollani mahdollisimman vähän.





keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Toppakamppeet

Meillä fanitetaan Molo Kidsin ulkovaatteita. Käytössä on ollut kaksi toppahaalaria, kaksi välikausihaalaria, softshell-takki ja kahdet välikausihousut, kahdet kurikset sekä useampi pari hanskoja. Kaikki pieneksi käyneet ovat lähteneet loistokunnossa vielä seuraavillekin käyttäjille. Mitoitus on sopivan kapea, pituus on riittänyt pitkälle kahta kautta ja kangas on kestävää – puhumattakaan tehokkaista ja makean näköisistä tähtiheijastimista ja herkkuväreistä.

Tämä talvi näyttää meillä tältä. Tämä on huutiksesta uutena ostettu parin vuoden takainen Grasshopper, samanlainen kuin viime vuonna. Poika on 95 senttiä pitkä ja käyttää kokoa 104 cm.



Sovituskuvia muutama sentti sitten alkusyksyltä täällä.

Harakanpesä Shopista löytyy Molo Kidsin pinkkejä toppiksia kaksin kappalein,
92 cm Flamingo ja 80 cm Bubblegum. (Ne välikausihousut menivätkin jo).






tiistai 17. joulukuuta 2013

Kritiikkiä: Tretornin kurahaalari

Ostimme viime keväänä Harakanpojalle Tretornin kurahaalarin, sellaisen fleece-vuorillisen ja mielestäni ovh:ltaan varsin kalliin. Se olisi maksanut noin satasen jos en olisi saanut sitä outlet-hinnalla. Kirjoitin siitä tässä päivityksessä.

Pukua ehdittiin käyttää melko vähän keväällä, eikä sitä ole pesty montaakaan kertaa koneessa, lähinnä huuhdeltu suihkun alla. No, nyt se sitten vuotaa kuin seula pepusta. Näkyviä reikiä en löydä, mutta niin vaan märässä keinussa istuminen riittää kastelemaan kaikki alemmat vaatekerrokset, eli missään lätäkössä istumisesta ei voi puhuakaan. Hupun mitoitus oli myös niin kummallinen ettei sitä voinut käyttää, ei mitään kiristystä ja hupun leikkaus oli kymmenen senttiä liian pitkä, eli ei toivoakaan että olisi pysynyt päässä.

Tällaista tällä kertaa. Mitkään tavalliset kurikset eivät ole meillä menneet koskaan rikki. Meillä on ollut ainakin Rukan, Molo Kidsin ja Didriksonsin kuriksia, käytettyinä ostettuja näistä monet. Tretorn tuotti nyt kyllä pettymyksen. Onko teillä kokemusta noista puolet halvemmista Elloksen haalareista?