lauantai 24. marraskuuta 2012

Muutoksen tuulia

Elämä on tuonut näin loppusyksystä paljon uusia asioita pureskeltavaksi. Muunmuassa sen että on tullut aika pikkumiehen aloittaa päivähoito. Hän sai kuin saikin päiväkotipaikan lähipäiväkodista jonka piti olla täynnä kuin turusen pyssy. Ryhmän lapsista kolmannes on tuttuja naapuruston ystäviä. Varsinainen lottovoitto siis!




Samaan aikaan mediassa velloo keskustelu alle kolmivuotiaiden päivähoidosta ja kotihoidontuen lyhentämisestä. Oma poikani on nyt 2 v. 3 kk. Me kuulumme siihen viiteen prosenttiin suomalaisista kotihoidontukea saaneista perheistä joilla tuen saajana on ollut myös isä melkein vuoden ajan.

Kotihoidontukikeskustelussa on luonnollisesti pidetty yllä näkemyksiä kuinka ÄITIEN pitäisi tai ei pitäisi palata aijemmin töihin, kuinka kotihoidontuki pilaa ÄITIEN työurat ja eläkkeet jne. Isistä ei juuri puhuta, mikä johtuu edellä mainitusta viidestä prosentista. Itse toivoisin että keskustelu ei olisi ihan näin yksipuolista, sillä mitä keskusteluissa pidetään normina, se pysyy todennäköisemmin normina.

Hesarin kolumnisti Virpi Salmi provosoi viimeisimmällä kirjoituksellaan kotiäidit takajaloilleen puhumalla äitien chillailusta kotona ja siitä kuinka olisi jonkinlainen myytti että vanhemman kotona oleminen olisi eduksi lapselle. Hänen mielestään kotihoidontuki mahdollistaa vain kotiäidille mukavan yhteiskunnan maksaman breikin työelämästä. No, Virpi nyt tykkää räksyttää joka suuntaan ja sohaista tarkoitushakuisesti pahimpiin muurahaispesiin perustelematta kantojaan kovin aukottomasti.

Itse mietin miksi näissä keskusteluissa aina unohdetaan se tosiasia, että lisääntymällä perhe lahjoittaa yhteiskunnalle tulevan veronmaksajan. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman uusia jäseniä. Pidän kohtuullisena että lapsiperheitä tuetaan, koska lapset ovat yhteiskunnan pääomaa josta hyötyvät myöhemmin kaikki, myös ne verorahoistaan mustasukkaiset jotka haluaisivat poistaa esimerkiksi sen muutaman sadan euron kuukausittaisen kotihoidontuen.

Toinen kysymys on se, paljonko kotihoidontuen poistaminen vähentäisi kustannuksia verrattuna siihen että jokainen yli kaksivuotias jota nyt hoidetaan viimeistä vuottaan kotona, tarvitsisikin päivähoitopaikan. Tällä hetkellä vain alle puolet alle 3-vuotiaista lapsista on kodin ulkopuolella hoidossa.

En myöskään välttämättä haluaisi olla töissä päiväkodissa jonne tupsahtaisi kourallinen pahimmassa uhmaiässä olevia sankareita lisää per ryhmä. Saatika että haluaisin laittaa lapseni hoitoon entistä isompaan ryhmään. Nyt Harakanpoika on ryhmänsä kolmastoista taapero. Vahvasti epäilen niitä resursseja joita uusien päiväkotien ja päiväkotiryhmien perustamiseen oltaisiin valmiita laittamaan.

Kotiäiti tai -isä on loppujen lopuksi melko edullinen päivähoitaja valtion näkökulmasta. Ja kun miettii miten paneutunutta hoitoa lapsi parhaimmillaan sillä rahalla saa, minusta tätä uudistusta kannattaisi harkita uudelleen. Eipä silti, ei kotihoidontuen poistaminen automaattisesti ajaisi vanhempia aikaisemmin töihin, mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se perheiden elämää hankaloittaisi merkittävästi, etenkin pienituloisten perheiden. Huomioitavaa on myös, että kotiin jääneistä äideistä 40 % ei ole työsuhdetta johon palata vanhempainvapaan jälkeen. Tätä asiaa ei ratkaista kotihoidontukiaikaa lyhentämällä.

Virpi Salmi on sitä mieltä että ei ole mitään syytä uskoa että kotihoito olisi alle kolmivuotiaalle lapselle parempi vaihtoehto kuin päivähoidot. Tämä on mielipide. Asiasta on tehty ihan oikeita tutkimuksiakin. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta ainakin tutkija Erja Rusanen ja professori Liisa Keltinkangas-Järvinen ovat tulleet lopputulemaan jossa he suosittelevat että päivähoito ei alkaisi alle kolmivuotiaana. Minulla ei ole syytä epäillä tätä, mutta perheen kokonaistilanne on tietysti se mikä ratkaisee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti