Somewhere...

Anteeksi blogihiljaisuus. Olen ollut väsynyt, surullinen ja loputtoman kiireinen. Olen kokenut viimeaikoina suurta turhautuneisuutta, murehtinut ja läpikäynyt valtamerilaivan kokoista riittämättömyyden tunnetta. Olen ottanut takkiini ja tutkiskellut päätäni, itseäni ja miettinyt mikä on totta mikä ei. Olen painiskellut elämän peruskysymysten äärellä, kuten kuka minä olen, mikä minä olen, mitä minä haluan olla, mitä haluan tehdä ja mikä minut tekee onnelliseksi, entä onnettomaksi. Prosessi jatkuu. Ainakin tiedän mitkä asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, oikeastaan minulla ei ole hätää. Toivon rohkeutta muuttaa asioita jotka ovat painolastina harteillani.

Sade antoi lohdullisen lahjan.