Tassuhoitoa

Harakanpoika on useimmiten iloinen ja nauravainen onnenpulla, mutta kun hän sille päälle sattuu, särmää löytyy enemmän kuin pienestä pitäjästä. Etenkin nyt kun ipana on keksinyt kuinka noustaan seisomaan tukea vasten, nukkumaan meneminen on noussut kynnyskysymykseksi. Viimeksi äsken kävimme tunnin verran tahtojen taistelua, ja ihan fyysisiä painiotteitakin jouduin käyttämään väkivahvan rutaleen selättämiseksi. Tämä siis siitäkin huolimatta että vielä ei edes olla yritetty tosissaan iltamaidosta vieroittamista, eli perinteiset tissisessiot oli jo käyty, ja lapsi oli hetkeä aikaisemmin jo ollut aivan tainnoksissa.

Tämän iltaisen raivarin laukaisi ehkä makkarin lämpimähkö ilmanala, hämäävän kirkas auringonpaiste ulkona tai jokin muu, mene ja tiedä. Joka tapauksessa poika nousi noin tuhat kertaa seisomaan sängyn päätyä vasten ja kirkui kurkku suorana silmät puoliummessa.

Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Itse en ole kovan luokan unikoulun kannattaja, ja otin vähän lempeämmät otteet käyttöön. Ainakin tänään tällä reseptillä tuli erävoitto:

20.30 Huuto alkaa. Painan pystyyn nousevan ipanan määrätietoisesti mutta hellästi kerta toisensa jälkeen takaisin makuulle. Pitelen kiinni välillä tiukastikin ja sanon ettei sovi nousta, silittelen selästä ja kyljistä, laitan pois singotun tutin takaisin suuhun, silitän nenänvartta, laulan tuttua unilaulua.
21.00 Lapsi saa karjua yksin korkeintaan muutaman minuutin kerrallaan ja seistä sängyn laitaa vasten, kuulee liikkeeni viereisestä huoneesta, puhelen rauhoittavasti. Välillä käyn nostamassa syliin, kerron ettei ole hätää. Lasken makuuasentoon. Makuuhuone lähes pimeä.
21.20 Pikku raivopetteri on aivan hiessä huutamisesta. Ikkuna auki, viilennystä, yöpaidan vaihto viileämpään, samalla vaipanvaihto ja vesihuikat.
21.25 Huutaminen ottaa voimille, lapsi rähjää makuullaan, tyyntyy. Silittelen hiuksia, sivelen kylkiä ja selkää, juttelen rauhallisesti ettei ole hätää ja hyvää yötä. Lapsi murisee silmät kiinni, pidän kämmentä poskella paikoillaan, pieni ei enää kamppaile. Lapsen kädet ja jalat vipattavat kuin hyttysiä huitoisivat, mutta ei enää pyri pystyyn.
21.30 Pieni nukahtaa lopulta.

HUH! Tämä meni aika intuitiolla, mutta luulen että tämä vastaa aika hyvin tassuhoito-ohjeita joita haasteellisten nukkujien vanhemmille annetaan. Tsemppiä kohtalotovereille. Onneksi tämä ei ole ihan joka ilta tällaista, usein on jopa ihan helppoakin :)

Se mikä tässä hämmentää on se, että nettikeskusteluissa puhutaan sängyssä huutavan lapsen turvattomuudesta ja pelosta. Jos en nyt aivan pieleen lapseni tunnetiloja tulkitse, hän ei vaikuta yhtään pelokkaalta vaan siltä ettei malta vielä nukkua, (saattaa esim. virnuilla aluksi pystyyn noustessaan) ja kiukkuiselta kun ei saa tahtoaan läpi.

Mamma kuntoon -projekti, osa 3

Olen ihmetellyt suuresti valtavaa ruokahaluani ja sitä, etten millään laihdu imettäessä yhtään, vaikka lapsi syö edelleen (valitettavasti) pari kertaa yöllä, ahkerasti aamulla ja muutaman kerran pitkin päivää. Olen edelleen sen näköinen kuin olisi jo toinen pulla uunissa, painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen ja peilistä katsoo tätimäinen ja ryhditön tantta. Ampiaisvyötäröni on kadonnut, ja vatsalihasten välissä on ikävä railo. En siis ole palautunut synnytyksestä ensinkään. En tavoittele täydellisyyttä ja olen aina ollut runsasmuotoinen, mutta juuri nyt kehoni tuntuu vieraalta.

Tänään suivaannuin niin että ostin paketillisen laihdutusvalmistetta, josta pitäisi minun keittoja väsäämäni muutaman seuraavan päivän ajan. Ei kovin luomua, ei kovin houkuttelevaa, enkä oikeastaan edes usko vippaskonsteihin laihduttamisen saralla. Miksi sitten sorruin moiseen? No, haluan kokeilla olisiko litkukuurilla vaikutusta näläntunteeseen, sillä suurin este normaalimittoihin pääsemisessäni eivät niinkään ole herkut vaan jatkuva nälkä ja puputtaminen, sekä hirmuiset annoskoot. Olen se tyttö joka illanistujaisissa syö toisten jämätkin, ja närppii miehensä ja lapsensa lautasilta. Toden totta, en osaa heittää aina pois edes vauvan mautonta sosemössöä! Syön myös kerran ipanan suussa käyneitä ja lattialle viskottuja tunnistamattomia möykkyjä, enkä nykyään tunne itseäni kylläiseksi juuri koskaan. On oikeasti ahdistavaa olla aina nälissään ja samalla tietää syövänsä jatkuvasti yli oman tarpeen. En mielestäni ole tunnesyöppö, vaan nälkä-kylläisyyssäätelyni on jotenkin vinksahtanut.

No niin, tässäpä tilitystä kerrakseen. Aijemman postaukseni suunnitelmat hiilarien suhteen ovat edelleen voimassa, mutta alkuun muutaman päivän Nutrilett-vihanneskuuri kokeeksi. Koekaniininne raportoi edesottamuksistaan piakkoin.

Joka tapauksessa nämä ovat todella sivuseikkoja, ja olen enimmäkseen vain onnellinen perheestäni ja kasvavan lapsen ihmettelystä ynnä elämästä yleensä. Surullisiakin uutisia olemme nimittäin viime aikoina saaneet lähipiiristä kuulla, ja olen karvaasti todennut että onni tällä saralla ei ole itsestäänselvyys. Joskus ikävät tapahtumat osuvat liian lähelle ja silloin ne koskettavat syvältä, etenkin kun itse on niin samassa elämäntilanteessa.

Näihin sekalaisiin ja sekaviin kuviin ja tunnelmiin lisättäköön, että olen tällä hetkellä yksikätinen, sillä minulla on molemmissa käsissä marraskuusta asti vaivannut jännetuppitulehdus johon sain tänään kortisonipistokset. Seuraus oli se, että kipeämpi oikea käsi tuntuu nyt hivenen paremmalta, mutta alunperin parempi vasen käsi äityi ja on nyt täysin toimintakyvytön. Ei kovin kätevää kun on vasenkätinen ja vauva hoidettavana. Paniikki meinaa iskeä...

Ikiomat ensiaskelkengät

Kenkien ostaminen netistä on aika riskialtista puuhaa, mutta nyt tuli kyllä napakymppi. Nämä ihanat uudenveroisessa kunnossa myydyt suklaapalat sain reilulla parillakympillä, mikä on ihan hyvin kun miettii että melkein kaikki nahkaiset ensiaskelkengät maksavat yli viisikymppiä, monet yli 80 e. Nahka on ihanan pehmeää, pohjat hyvät ja kenkulat aukeavat riittävän pitkälle jotta ne on helppo pukea pulleaan ja kipristelevään jalkaan joka yrittää vipattaa omille teilleen.

Ainoa miinuspuoli näissä on se, että ipana oikeastaan tarvitsisi myös rönttäkengät konttailusessioihinsa, sillä näiden kenkien nahka on turhankin pehmeää kestääkseen asfaltin raastavaa kosketusta. Jos joku haluaa myydä meille mustat tai ruskeat tosi vahvat konttailupopot kokoa 20, saapi ilmoittautua: piaf@belleville.fi. Hirmu sporttisia lenkkareita en ehkä ensisijaisesti etsi, mutta esim. tennarit olisivat ok.

Second hand -hankintoja nelivedolle

Lapsi konttailee kovaa kyytiä ja harjoittelee tukea vasten seisomista. Vaatekoot 80 ja 86 cm ovat käytössä nyt kun hän on yhdeksän kuukauden ikäinen. Kuhmuja tulee melkein päivittäin, sillä vauhti on hirmuinen ja pikkumies puuhaa jatkuvasti jotain. Isin levyt ja stereot saavat kyytiä, vaikka kieltojakin jo vähän ymmärretään. On se vaan aika ihana pakkaus, nauraa jatkuvasti ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista.

Olen shoppaillut harakanpojalle ahkerasti vaatteita ja tarvikkeita Huuto.netistä. Kesäkuun hankintoja ovat muunmuassa nämä PoPin mustat pillifarkut ja Marimekon raitabody.

Bodyn ostin ihan erikseen, mutta farkut tulivat ensimmäisessä vaatepaketissa jonka koskaan hankin. Ongelmilta ei vältytty, sillä vaikka monet paketin vaatteet olivat ihan hyviä tai vähintään käyttökelpoisia, sain paketissa myös paljon vaatteita joita en olisi enää itse kehdannut myydä. Haalistumiset ymmärrän ja niistä oli ylimalkaisesti mainittukin, mutta se harmitti, että osassa vaatteita oli tosi isoja ja näkyviä tahroja joista ei sanottu mitään. Jouduin heittämään osan ihan roskiin. Eniten keljutti myyjän asenne kun meilasin hänelle ja toivoin seuraavalla kerralla tarkempaa kuvailua vaatteiden puutteista. Hän suuttui ja haukkui minut pystyyn, vaikken edes pyytänyt saada purkaa kauppaa, kunhan halusin ilmaista että olin joiltain osin pettynyt paketin sisältöön. Olin kuulema kohtuuton. No, ehkä sitten niin, mutta tosiasia on se että haluan kyllä tästä eteenpäinkin tietää mitä olen ostamassa.

No, tarinan opetus on se, että kaikenlaiseen käytökseen saa varautua ja netistä käytettyä tavaraa ostaessa joutuu usein ostamaan sian säkissä. Mutta toisaalta kokemukseni ovat enimmäkseen hyviä, joten uskallan edelleen suositella etenkin lastenvaatteiden hankkimista käytettynä.

Ipana sai muuten isotädiltä ikioman kävelykärryn. Klassikkokärry vaikuttaa hyvälaatuiselta, toivotaan että se kestää vielä monet ajelut.

Mama Mango esittäytyy

Sain testattavaksi kiinnostavan kotimaisen uutuuskosmetiikkasarjan tuotteita. Reilun kaupan edistämisyhdistys ja Ole Hyvä Luonnontuote julkistivat Mama Mango -kosmetiikkasarjan, jossa on käytetty Reilun kaupan raaka-aineita, Reilun kaupan mangoa, Reilun kaupan oliiviöljyä ja Reilun kaupan sokeria. Tuotteet tulevat myyntiin ekokauppoihin ympäri Suomea.

Reilun kaupan kosmetiikassa käytetään niin paljon Reilu kauppa -sertifioituja raaka-aineita kuin mahdollista. Kosmetiikkatuotteissa käytettävät monet luonnolliset raaka-aineet viljellään kehitysmaissa, joissa raaka-aineiden tuotantoon liittyy yleensä suuria ongelmia, kuten lapsityövoiman hyväksikäyttöä ja alhaisia palkkoja. Reilun kaupan raaka-aineiden käyttö parantaa tuottajien hyvinvointia, ja myös ympäristönäkökulmat huomioidaan.

Reilun kaupan järjestelmässä viljelijät saavat tuotteistaan kestävän tuotannon kustannukset kattavan korvauksen. Lisäksi heille maksetaan Reilun kaupan lisää, jonka tuottajayhteisö voi sijoittaa koko yhteisöä hyödyntäviin projekteihin, kuten terveysasemien ja koulujen rakentamiseen. Reilun kaupan tiloilla lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

TUOTTEET TESTISSÄ
Mama Mango -sarjan pakkaukset ovat minusta yksinkertaisen kauniit, etiketit pelaavat pelkillä väreillä ja typografialla. Alumiinikantiset purnukat viehättävät, ja muovipakkaukset ovat sopivan pieniä (100 ja 150 ml) vaikkapa matkalle mukaan otettaviksi.

Aloitan päiväni kuorintavoiteella. Tuoksu on imelä ja vahva, tulee mieleen kookos. Tuotteen koostumus on yllättävän hyytelömäinen ja vetinen, kuorintarakeita tuntuu olevan liian vähän. Kaipaan rouheampaa rakennetta kuorintavoiteelta, enkä ihan vakuutu tästä.

Sen sijaan vartalovoi on ihana, ei liian tahmainen mutta selvästi täyteläinen ja tehokosteuttava, ei tosin ihan ehkä vastaa käsitystäni vartalovoista, koska on astetta kevyempi. Tuote imeytyy hyvin ja greipin tuoksu on herkullinen ja raikas. Nam!

Myös käsivoide on miellyttävä, tuoksuu samalta kuin vartalovoi ja kosteuttaa hyvin. Tätä tekee mieli sipaista käsiin aamulla ja tuoksutella päivä käyntiin sitruksella.

Retkellä omalla pihalla

Kun lauantain valmistujaisjuhlallisuudet oli juhlittu ja saavuimme kotiin Lahdesta, oli hiukopalan aika. Kaikkien kakkukahvittelujen jälkeen kaipasimme jotain yksinkertaista, joten pistin uudet perunat tulelle, kaivoin sillipurkit ja salaatit esille ja levitin taloyhtiön roskalavalta löytämämme hempeän värisen (ja vielä mäntysuovan tuoksuisen) räsymaton paraatipaikalle syreenin juureen. Vanha matto on paras alusta kesän riennoille nurmikolla.

Harakanpoika maistoi kesäistä perunaherkkua omalta pihalta napsaistun ruohosipulin ja voin kera. Onpa ihanaa kun näitä lämpimiä päiviä alkaa taas olla! Ja omiakin perunoita olemme toiveikkaasti istuttaneet loppukesän herkutteluja varten.